Niukkuudesta mahdollisuuteen
Entä jos puute ei olekaan se, miltä se näyttää?
Fyysinen maailmamme on äärettömän monimuotoinen. Jokainen päivä tuo mukanaan tapahtumia, jotka toivomme säilyvän, ja tilanteita, joiden toivomme katoavan. Toivot terveyttä, mutta kohtaat väsymystä. Kaipaat vapautta, mutta tunnet olevasi sidottu velvollisuuksiin. Haluat runsautta, mutta pankkitili kertoo toista tarinaa. Etsit rakkautta, mutta koet yksinäisyyttä.
On luonnollista nähdä nämä ulkoiset olosuhteet syynä siihen, miltä elämä tuntuu.
Silti olen huomannut jotakin.
Kaksi ihmistä voi kohdata lähes saman tilanteen, mutta nähdä sen täysin eri tavoin. Toinen näkee umpikujan. Toinen näkee oven, jota kukaan muu ei vielä huomaa.
Se sai minut uteliaaksi.
Ehkä todellinen ero ei ole siinä, mitä elämä antaa meille. Ehkä ero on siinä, mitä uskomme olevan mahdollista nähdä.
Puute näyttää todelta
Puutteen tunne on vakuuttava.
Se ei rajoitu rahaan.
Voit tuntea ajan puutetta, vaikka kalenterissasi olisi vapaita tunteja. Voit tuntea rakkauden puutetta, vaikka ympärilläsi olisi ihmisiä, jotka välittävät sinusta. Voit kokea, ettei mahdollisuuksia ole, vaikka niitä olisi enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Puute ei aina synny siitä, mitä sinulla on.
Usein se syntyy siitä, mitä et enää huomaa.
Kun mieli alkaa etsiä puutetta, se löytää sitä kaikkialta. Jokainen epäonnistuminen vahvistaa vanhaa tarinaa. Jokainen vastoinkäyminen tuntuu todisteelta siitä, ettei mikään oikeastaan muutu.
En sano tätä arvostellakseni.
Olen nähnyt saman myös itsessäni.
Mitä jos puute ei olekaan vastakohta runsaudelle?
Useimmat meistä ajattelevat, että runsaus tarkoittaa enemmän.
Enemmän rahaa.
Enemmän vapautta.
Enemmän aikaa.
Enemmän onnistumisia.
Mutta olen alkanut epäillä, ettei runsaus ala siitä hetkestä, kun saat enemmän.
Ehkä se alkaa siitä hetkestä, kun alat nähdä enemmän.
Tämä on tärkeä ero.
Maailmassa on aina enemmän mahdollisuuksia kuin mieli pystyy havaitsemaan yhdellä kertaa. Samalla tavoin kuin radio vastaanottaa vain sen taajuuden, jolle se on viritetty, myös oma huomiosi löytää sen, mitä olet tottunut etsimään.
Jos etsit jatkuvasti puutetta, löydät sitä.
Jos alat etsiä mahdollisuuksia, alat huomata asioita, jotka olivat olleet siellä koko ajan.
Mahdollisuudet eivät ehkä ilmesty.
Ehkä ne tulevat vain näkyviksi.
Se, mikä rajoittaa, ei aina ole ulkopuolella
Moni uskoo, että elämä muuttuu vasta, kun olosuhteet muuttuvat.
Kun palkka kasvaa.
Kun terveys paranee.
Kun oikea ihminen saapuu.
Kun kiire loppuu.
Mutta olen huomannut jotakin kiinnostavaa.
Joskus ihmiset saavuttavat juuri sen, mitä ovat vuosia tavoitelleet, ja silti puutteen tunne seuraa mukana.
Rahaa on enemmän.
Silti pelko ei katoa.
Vapautta on enemmän.
Silti tulevaisuus huolestuttaa.
Tämä ei tarkoita, että tavoitteet olisivat vääriä.
Se vain herättää kysymyksen.
Voisiko puute olla enemmän havaintotapa kuin elämäntilanne?
Mahdollisuus odottaa usein siellä, missä emme katso
Usein etsimme ratkaisuja kaukaa.
Uutta työpaikkaa.
Uutta kaupunkia.
Uutta projektia.
Uutta alkua.
Joskus niitä todella tarvitaan.
Mutta toisinaan suurin muutos tapahtuu ilman, että mikään ulkoinen muuttuu.
Vain katse muuttuu.
Olen huomannut, että kun ihminen lakkaa kysymästä: “Miksi minulla ei ole tarpeeksi?”, hän alkaa vähitellen kysyä:
“Mitä en vielä näe?”
Se on täysin erilainen kysymys.
Ja erilaiset kysymykset avaavat erilaisia ovia.
Harjoitus, jonka voit aloittaa jo tänään
En ehdota monimutkaista menetelmää.
Vain pientä kokeilua.
Valitse tänään yksi hetki, jolloin huomaat ajattelevasi, ettei jokin riitä.
Ehkä aikaa.
Ehkä rahaa.
Ehkä rohkeutta.
Pysähdy hetkeksi.
Älä yritä muuttaa ajatusta.
Kysy vain hiljaa itseltäsi:
“Mitä mahdollisuutta en juuri nyt huomaa?”
Älä kiirehdi vastausta.
Ehkä vastausta ei tule heti.
Ehkä kysymys alkaa hiljalleen muuttaa sitä, mitä alat nähdä seuraavien päivien aikana.
Usein juuri näin uudet näkökulmat syntyvät.
Ei pakottamalla.
Vaan antamalla mielelle lupa etsiä jotakin uutta.
Voima ei katoa koskaan
Yksi vaarallisimmista uskomuksista on ajatus siitä, että joku muu omistaa avaimen omaan elämääsi.
Talous.
Menneisyys.
Vanhemmat.
Esihenkilö.
Yhteiskunta.
Kaikilla niillä on vaikutuksensa.
Mutta mikään niistä ei voi päättää lopullisesti sitä, mitä olet kykenevä näkemään.
Siinä piilee jotakin hyvin vapauttavaa.
Sinun ei tarvitse syyttää itseäsi menneistä valinnoista.
Sinun ei tarvitse myöskään syyttää maailmaa.
Voit yksinkertaisesti huomata, että jokainen uusi havainto avaa uuden mahdollisuuden.
Kun havainto muuttuu, myös valinnat muuttuvat.
Ja kun valinnat muuttuvat riittävän monta kertaa, elämä alkaa näyttää erilaiselta.
Ei siksi, että maailma olisi muuttunut.
Vaan siksi, että sinä näet siitä enemmän.
Ehkä todellinen runsaus on lähempänä kuin uskot
Olen huomannut, että elämä ei aina lisää meille jotakin uutta.
Joskus se vain poistaa sen, mikä esti meitä näkemästä sen, mikä oli ollut läsnä koko ajan.
Se saa minut yhä uteliaaksi.
Kuinka monta mahdollisuutta olemme kävelleet ohi siksi, että odotimme niiden näyttävän joltakin aivan muulta?
Ehkä runsaus ei ole paikka, johon saavutaan.
Ehkä se on tapa nähdä.
Ehkä vapaus ei ala silloin, kun kaikki esteet katoavat.
Ehkä se alkaa silloin, kun huomaat, ettei jokainen este olekaan suljettu ovi.
En tiedä.
Mutta tiedän, että joka kerta, kun ihminen alkaa nähdä hieman enemmän mahdollisuuksia kuin eilen, hänen maailmansa alkaa hiljalleen laajentua.
Ja silloin mieleeni nousee vielä yksi kysymys.
Jos elämä on jo tänään täynnä enemmän mahdollisuuksia kuin pystyt havaitsemaan…
…mitä kaikkea odottaa huomaamistasi huomenna?
Please continue reading https://drlal.cyou/why-cant-the-mind-heal-itself
Please visit https://drlal.cz
